Elämme kuluttajayhteiskunnassa. Kuluttajalla on vastuu. Ostamalla vaikutat. Jos et osta, vaikutat myös.

JOS emme osta, emme myöskään tuhlaa luontoja. Jos jätän muovilelun ostamatta pienelle serkkupojalleni synttärilahjaksi ja vien hänelle sen sijasta oman vanhan hyväkuntoisen lelun, kierrätä. Säästän luontoa ja rahaa. Mitä väliä sillä on jos annan vanhan leluni hänelle, se menisi muuten luultavasti roskiin, toisin sanoen kaatopaikalle?

En meikkaa juuri ollenkaan. Sekin on valintani olla kuluttamatta. Hiusvärit varsinkin on semmosta turhaa rahan ja luonnon tuhlausta, niillä ei tee mitään. Ei mitään.

En toivo lahjaksi yhtään koruja, en halua onnittelukortteja enkä niitä itsekään osta. En käy enää Subwayssa, koska he käyttävät ulkomaalaista kanaa ja käärivät leivän kahteen paperiin joka menee roskiin vaikka söisi paikan päällä. Mieluummin menen paikalliseen kahvilaan, kahvilaan jossa voin syödä oikealta lautaselta, juoda oikeasta mukista ja tietää, että se ei ainakaan ole varmasti ylikansallinen ihmisten oikeuksia polkeva yritys.

Jos vaate  menee rikki, enkö mieluummin korjaa sen tai jätä vaikka kotikäyttöön, kuin heitän roskikseen ja ostan uuden tilalle?

Kuka ajattelee deodoranttia ostaessaan, että se on alumiiniton (ei aiheuttaisi syöpää), sen sijaan että haluaa sen tuoksuvan hyvälle? Tai ostaisi otsonisuojamerkittömän suihkepullon kalkkikiven sijaan? Tähän halua vastauksia, kuka ajattelee tätä ostaessaan deodoranttia? Veikkaan että kaksi sadasta.