Joo, ehkä yritän hieman ahkerammin tänne kirjoitella... Kyse ei ole siitä, että haluaisin mahdollisimman paljon lukijoita, vaan että lähinnä puran tuntojani täällä. Ja ehkä joskus olisi kiva huomata että joku tätä lukee ja kirjoitan sillä tavalla "sensuroidusti".

Yritin joskus pitää päiväkirjaa. Kyllähän sinne joskus tulikin tekstiä, vuosien saatossa useampia aukemia. Mutta harvakseltaan. Tyylikin on muuttunut. Pienempänä kerroin päivän tapahtumat melko tarkkaan, sitten väliin alkoi tulla pohdintojakin, ja loppupuolella saattaa olla merkintöjä, joissa ei päivän tapahtumia mainitakkaan.

Kyllähän niitä mielellään lukee. Mutta aina sitä ei ymmärrä mistä on puhunut. Sanotaan vaikka, että "olen tehnyt jotain tosi typerää, voi ei!", mutta en minä todellakaan muista mikä tämä typeryys on. Ja ehkä hyvä niin. Mutta päiväkirjan tarkoitus ainakin minulle on vain olla tunteitteni purkukohde. Sen voi tehdä sensuroimatta, niin epäselvästi tai millä tyylillä kuin haluaa. Eikä se moiti.

Mutta ei siltä saa neuvojakaan. Ei keskustelua. Purankin tuntojani mieluiten hyvien ystävien kanssa, eri ihmisten ehkä vähän eri asioista. Mutta jotkin jutut on vain pidettävä vain itsellään. Esimerkiksi tämä. Kukaan ei tiedä, kuka olen.

IHANAA ANONYYMIUS!

Tässä teille vielä lopuksi aforismi, jonka olen ottanut elämänohjeeksi ja toivon sinä pysyvän aina:  "Ei ole väliä kuinka vanha olet, vaan kuinka olet vanha"

Siinäpä teille miettimistä.